Tenttiä tentin perään

Kahtena viime keskiviikkona olen istunut tenttisalissa eikä tenteille näy loppua. Menneet tentit eivät menneet aivan putkeen. Tosin voinen olla tyytyväinen, että osasin edes joitakin laskuja tenteissä. Eihän sitä voi liikaa itseltään vaatiakaan, sillä täytyy pitää mielessä se, että viimeisestä hetkestä jolloin kulutin koulunpenkkiä, on aikaa paljon... Ja matematiikan opiskelusta yhtä kauan. Joten suon itselleni riemun aihetta pelkästään siitä, että jotakin osasin tentissä. Mutta raskastahan tämä on ja kuuluu ollakin. Väsyttää koko ajan ja tuntuu että vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja, jotta ennättäisi kaiken tehdä. Tietysti lapset ja perhe verottaa osansa, mutta kyllä tämä tästä jotenkin lutviutuu. Uskokaamme siihen.