Joulu oli ja meni, samoin uusi vuosi ilotulituksineen. Kauan odotettu hengähdys, joululoma, vilisti nopeammin kuin sarjakuvan Maantiekiitäjä. Nyt istun ja pakerran taas opintojen parissa. Tahmeaa on taival. Asiat ovat vaikeita ja asioiden sisäistäminen vie 500 % energiastani. Tuntuu ettei edistyisi ollenkaan. Alan jo uskoa, ettei minusta ole käsittelemään vektoriavaruuksia tai analysoimaan yhtälöiden jatkuvuutta... Ehkä vielä hyppään toisten opintojen pariin mikäli minua lykästää ja saan opiskelupaikan mielessäni olevilta aloilta. Mistäkö? Sitä en kerro, sillä en halua maksimoida mahdollisten kilpailijoitteni määrää pääsykoeareenalla :) Opiskelu on kuitenkin kivaa, joten en käännä kouluille kokonaan selkääni.
Voihan olla, että haaveeni toisesta opiskelupaikasta on vain kaukainen unikuva. Jos tällaista parhaat päivänsä nähnettä aikuista ei onni potki enkä saa muuta opiskelupaikkaa, puren hammasta yhteen ja yritän säilyä kuta kuinkin hengissä nykyisten opintojeni parissa. Jos tehtävä käy kuitenkin aivan mahdottomaksi, niin asiaa on tuumattava uudelleen.
Aika masentavaa huomata, että ei oikein hallitse asioita, jotka olisi pitänyt oppia. Onneksi kuitenkin lukeudun heihin, jotka uskaltavat tämän myöntää ääneen. Silti jaksan uskoa, että pärjään erinomaisesti jollakin toisella alalla. Mitä ikinä tapahtuukaan, en anna kokonaan periksi, vaan pidän meidän aikuisten opiskelijoiden lippua parhaani mukaan täyssalossa ja opiskelen itselleni ammatin jossakin... Tsemppiä ja rohkeutta kaikille opintoihin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Silmäni osuivat sattumalta Tiede.fi -sivustolla juttuun yliopisto-opiskelusta. (Löytyy googlaamalla "Yliopisto-opiskelu on taitolaji.) Sen mukaan neljäsosa opiskelijoista siirtyy kahden vuoden sisällä toiseen opinto-ohjelmaan. Kolmannes valmistuu tavoiteajassa ja viidennes ei tee opintoja, vaikka on kirjoilla yliopistolla. Kirjoittaja kritisoi etenkin sitä, miten huonoa opetusta yliopistoilla toisinaan saa. Omat kokemukseni ovat vaihtelevia...
VastaaPoistaJoululomani meni vielä osittain ponnistellessa. Matkasimme maaseudulle, majoituimme keskelle lunta ja hiljaisuutta pikkuruiseen punaiseen mökkiin. Laitoimme ruokaa ja pelasimme, nukuimme hyvin... paitsi minä sen yön, kun kirjoitin aamupuoliviiteen vuoden viimeistä esseetä. No, eihän siitä loistava tullut, mutta petrasin myöhemmin. 3 lomapäivää siis ressasin ja pohdiskelin. Ei siinä mitään, pidän kovasti pohtimisesta.
Tänään opintorekisteriin tipahtivat viime vuoden kurssien viimeiset opintopisteet. Miksi olin vähän pettynyt, kun en saanut parasta arvosanaa? En saa kirjoitelmastani luultavasti mitään tarkempaa palautetta. En tiedä mikä oli hyvää, mikä huonoa, mitä on hyvä parantaa seuraavaksi kerraksi... Vai oliko syy siinä, etten osallistunut paljoa keskusteluun?
Idea on kai aina vain unohtaa tehty ja siirtyä uuteen aiheeseen ja kurssiin? Missä se oppiminen sitten tapahtuu? On kai vain ajateltava, että elämässä on muitakin avuja kuin "häikäisevä älykkyys" :)
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Koulutuksen tarkoituksena on kai antaa vain pohja, jolta ponnistaa...
Intoa ja voimia minultakin kaikille, aikuisen opiskeluun!
Kirjoitit todella asiaa. Olen nyt tehnyt päätökseni ja alan tosissani opiskella sitä toista minulle rakasta alaa. Pyrin pääsykokeilla vaihtamaan tiedekuntaa :) Jollei onnistu, sitkittelen tosiaankin matikanlaitoksella ja luen pääasiassa tämän toisen tiedekunnan opintoja niin paljon kuin mahdollista. Jollei pääsykokeilla onnistu sisään pääsy, kokeilen pääaineen vaihtoa sitten, kun minulle on kertynyt tarpeeksi opintopisteitä tästä haluamastani tiedekunnan opinnoista :D Onhan tässä monta mahdollisuutta.
VastaaPoistaPyristellään eteen päin :D