Menneinä viikkoina olen pohdiskellut aikuisena opiskelijana sitä, että on tämä koulunpenkiltä vuosia poissa oleminenkin jättänyt jälkensä verrattuna nuoriin, jotka ovat opiskelleet yhteen kyytiin. Aikuisena olen ennättänyt jo rakentaa oman maailmani ja oman perheeni. Olen vierottunut koulusta jo melko tavalla. Tämän vuoksi minulla on tuon tuosta perhosia vatsan pohjassa. Jännitän olla koulussa näin pitkän ajan jälkeen. Jännitän esiintymistä, tenttejä ja montaa muutakin asiaa. Ehkä nämä asiat tasoittuvat ajan kanssa, mutta siihen saakka täytyy vain sinnitellä ja hyväksyä jännityksen kuuluvan elämääni. Kaikkeen tottuu, sanotaan. Nuorempana, lukioikäisenä en ollut näin kova jännittäjä, vaikka jotkin asiat silloinkin hieman kutkuttivat vatsan pohjaan. Miten muut jännittäjät ovat tulleet toimeen jännittämisen kanssa? Olisi kiva kuulla samassa tilanteessa olevien tuntoja tästäkin asiasta.
Huomenna taas alkaa arkinen aherrus koulun parissa. Viikonloppu kului yhden kurssin lopputyötä tehdessä eikä se vieläkään valmistunut. Hieman ennätin tänään lastenikin kanssa touhuta pientä kivaa kotosalla. Se oli mukavaa vaihtelua ja tervetullut katkos opiskeluhommiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti